Kaupunginjohtaja julkaisi kaupungin talousarvioesityksen vuodelle 2018 viikko sitten. Tänään on kaupunginvaltuuston seminaari, jossa keskustellaan talousarviosta ja muutosohjelmasta, joka niin ikään julkaistiin viime viikolla. Talousarvioesityksessä on erityisen hyvää muun muassa panostukset sisäilmaongelmista kärsiville kouluille ja satsaukset mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Investoinneissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa näkyy mukavasti myös kehittämistoimenpiteitä Linnanmaan kampuksen osalta.
Huolta minulle aiheuttaa talouden tasapainottamiseksi esitetyt noin 15 miljoonan euron säästöt, jotka kohdistuvat sivistys- ja kulttuuripalveluihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Riskinä näille tasapainottamiselle on se, että leikkaukset ja säästöt koituvatkin tulevaisuudessa kustannuksiksi.
Tämänpäiväisessä seminaarissa pidinkin seuraavanlaisen puheen varhaiskasvatukseen liittyen:
”Varhaiskasvatus on koulutusjärjestelmämme perusta ja tavoitteenamme on lapsiystävällinen kuntatunnustus. Toivon, että varhaiskasvatuksen asia ja sen laatu pysyy mielessämme budjettia tehdessämme. Haluan puhua myös tietopohjaisesta johtamisesta ja vaikutusten arvioinnista sen suhteen, mitä heikennyksiä edellisellä valtuustokaudella on varhaiskasvatuksen osalta tehty.
Tunnistetaan se, että lasten ja lapsiperheiden pahoinvointi on lisääntynyt. Onko mahdollisena säästönä kuviteltu leikkaus todellisuudessa koitumassa meille kustannukseksi? Mitkä ovat oululaisen lapsen oikeudet verrattuna muiden kuusikkokuntien lapsiin? Nyt kun monessa paikkaa puhutaan ennaltaehkäisystä ja siihen satsaamisesta, ollaanko me todella tekemässä näitä toimia Oulun kaupungissa?
Lisäksi haluan puhua erityisesti varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden eli tuttavallisemmin VASU:n käyttöönotosta. Se, mistä haluan muistuttaa, että VASU on siis elokuusta 2017 lähtien ollut velvoittava asiakirja, johon soisin jokaisen valtuutetun tutustua. VASU antaa siis ne raamit, millä tavoin varhaiskasvatusta tulisi toteuttaa. Tähän liittyen haluan muistuttaa myös, että varhaiskasvatuksen laadun katsotaan olevan sidoksissa muun muassa osaamiseen ja ryhmäkokoihin. Nyt kun uudessa VASU:ssa painottuu pedagogiikka, kuinka tämä tullaan huomioimaan henkilöstörakenteessa ja esimerkiksi päiväkodin johtajien osaamisen tuessa? Ymmärrän, että varhaiskasvatuslain lakiuudistuksen toinen kierros on vasta alkamassa, mutta tulisiko tähän reagoida? Lisäksi kiinnostaa tieto, miten henkilöstö, erityisesti varhaiskasvatuksessa työskentelevät opettajat ovat kokeneet ryhmäkokojen kasvattamisen oman työnsä toteutumisen kannalta. Miten pedagogiikkaa pystyy toteuttamaan? Toteutuuko lakisääteinen suunnitteluaika?”