Pidin alla olevan puheen valtuuston kokouksessa 13.11.2017.
”Kiitos puheenjohtaja, arvoisa valtuusto. Viime päivinä on paljon uutisoitu yksityisestä varhaiskasvatuksesta ja siitä syntyneistä voitoista. Varhaiskasvatus bisneksenä herättää varmasti oikeutetustikin kysymyksiä ja ajatuksia. Näkisin, että kumpaakin palveluntuottajaa tarvitaan, mutta missä kulkee yksityisten osuuden kipuraja? Etenkin kun kunnilla on edelleen lakisääteinen velvollisuus järjestää varhaiskasvatus, eikä sitä voi ulkoistaa yksityiselle.
Kuten tässä salissa varmasti hyvin tiedämme, Oulun kaupungissa yksityisten osuus kaupungin varhaiskasvatuksesta on valtakunnan suurin.
Miten perheiden todellinen valinnanvapaus toteutuu, kun kasvatamme yksityisten lukumäärää niin, ettei todellisuudessa ole mahdollista valita kunnallista varhaiskasvatusta? Miten ennaltaehkäisemme sen, ettei varhaiskasvatukseen synny kahden kerroksen varhaiskasvatusta? Haluan muistuttaa, että syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa.
Nämä kysymykset osoittavat, että varhaiskasvatus toimii monella tavalla myös koulutuksen yksityistämiskehityksessä eräänlaisena ennakkotapauksena. SOTE-uudistuksen valinnanvapaudesta on väännetty kättä jo pitkään, mutta koulutuksen ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen osalta tätä perustavanlaatuista keskustelua ei ole samassa mittakaavassa todellakaan käyty.
Viisaasti laadittu perusopetuslaki suojaa rahan tekemisen perusopetuksessa, sopisiko samankaltainen lakimuutos ainakin soveltuvin osin varhaiskasvatukseen. Perusopetuslain 7. Pykälässä sanotaan seuraavaa.
Rekisteröity yhteisö tai säätiö opetuksen järjestäjänä:
“–Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.”
Tarvitsemme jatkossakin yksityisiä toimijoita, mutta syytä on kysyä mistä sallimme voittojen tulevan. Varmasti olemme yhtä mieltä siitä, että varhaiskasvatuksen laadusta se ei saa tulla. Tällöin tarkastelussa tuleekin muun muassa olla: lain noudattaminen, henkilöstömitoitukset ja -rakenteet ja johtamisosaaminen, erityisesti pedagoginen johtajuus. Toivon, ettei yhdessäkään kaupunkimme varhaiskasvatusyksikössä säästöjen nimissä ole esimerkiksi siivousta hoitamassa opetus- ja hoitohenkilökuntaa. ”