Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevan Lukijalta-osastolla 29.3.2018
Sivistys- ja kulttuuripalveluiden (SIKU) kentältä kuuluu lukuisia hätähuutoja. Ryhmäkoot ovat liian suuret, eikä koulunkäynninohjaajia, koulupsykologeja tai -kuraattoreita ole tarpeeksi. Tilanteesta kärsivät niin lapset perheineen kuin päiväkotien ja koulujen työntekijät.
Samaan aikaan SIKU:n palveluverkkouudistukselle on asetettu kunnianhimoinen 5 M€ säästötavoite.
Oulun kaupungissa on liian kauan juustohöylätty koulutuksesta ja nämä vuosien aikana tehdyt säästöt alkavat nyt näkyä. Päiväkodeissa ja kouluissa ei ole enää turvallista. Opettajat eivät pysty kunnolla keskittymään opettamiseen ja kasvattamiseen eivätkä lapset tärkeimpään työhönsä – leikkiin ja oppimiseen. Monissa kunnissa kipuillaan samanlaisten ongelmien kanssa. Ei siis ole ihme, että tuoreen opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan esimerkiksi lastentarhanopettajista lähes 40% harkitsee alan vaihtoa. Merkittävimpinä syinä on matala palkka, työn kuormittavuus henkisesti ja fyysisesti sekä työn vaatimustason nousu.
Palveluverkon rakenteellisilla ratkaisuilla saamme joitakin säästöjä, mutta emme todennäköisesti pääse asetettuun tavoitteeseen. On väläytelty, että mikäli tarvittaviin ratkaisuihin ei päästä, haetaan säästöjä irtisanomisilla. Toisaalta rakenteelliset ratkaisut voivat johtaa suurempiin ryhmäkokoihin. Nykytilannetta tarkasteltaessa kummatkaan näistä vaihtoehdoista eivät kuulosta hyviltä koulutuksen laadun, lasten oikeuksien ja pedagogiikan näkökulmista.
Juha Hänninen kirjoittaa (Kaleva 24.3./Lukijalta), kuinka suuri merkitys laadukkaalla koulutuksella, erityisesti varhaiskasvatuksella, on sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Olemme täysin samaa mieltä ja on hienoa kuulla, että valtakunnallinen Varhaiskasvatus tutuksi päättäjille -teemaviikko on tuottanut kaivattua tulosta! Kysymys kuitenkin varhaiskasvatuksen niin kuin kaiken koulutuksen kohdalla on ennen kaikkea resursseista. Hienoa, että koulutuksen puolesta kirjoitetaan ja puhutaan, mutta vielä tärkeämpää on, että juhlapuheet konkretisoituvat koulutuksen laatua kehittäviksi teoiksi. Sillä vain laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on merkitystä.
Vihreiden valtuustoryhmä esitti jo viime vuonna, että puolitetaan sivistys- ja kulttuuripalveluiden säästöpaineet. Esitimme yhdessä demareiden ja vasemmistoliiton kanssa, että pienennetään varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ja palautetaan subjektiivinen kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus. Perustelimme kokouksessa esityksemme viimeisimmillä tutkimuksilla ja kentältä kuuluvilta hätähuudoilla. Silti kaikki nämä esitykset kaatuivat valtuuston niistä äänestäessä.
Oulun kaupungin on aika alkaa panostaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Panostukset eivät kuitenkaan tapahdu pelkällä puhumisella, vaan yhteistyöllä toteutetuilla teoilla. Perutaan yhdessä subjektiivisen kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen, pienennetään ryhmäkokoja ja otetaan sivistys- ja kulttuuripalveluiden säästötavoite uudelleen tarkasteltavaksi! Kysymys kuuluukin: Oletteko valmiita ottamaan tämän haasteen vastaan?
Henna Määttä
Susa Vikeväkorva
Kaupunginvaltuutetut (vihr.)