Sain kunnian pitää alumnin puheen Oulun lyseon lB:n diplomiseremoniassa 3.9.2021. Kerroin puheessa tarinani ja kannustin nuoria rohkeasti etsimään omaa polkuaan.

Dear principal and teachers, dear parents and most of all dear IB graduates! This is a very special day. All of you IB graduates, you can be proud of your hard work and your accomplishments. 

My name is Henna Määttä and I have graduated from IB in 2004.

Dear graduates, I have been one of you: Sat there, feeling overwhelmingly happy, thinking of all the possibilities and roads ahead but also feeling anxious about the future.

I was recently nominated as the 1st vice chair of the Oulu City Board. My day job however is at the University of Oulu where I work as a Project Manager of an international Erasmus project. In the project  – together with our seven partner universities – we are building a new European University of Post-Industrial Cities. 

But what happened after graduation, during these 17 years? How have I built my professional identity? What have I learned during this learning journey? This is something that I will share with you today and  I will do it both, in English and in Finnish.

Where it all began?

Minulle ei jaettu ehkä niitä helpoimpia kortteja. Perheelläni on ollut haasteita ja menetin oman isäni ollessani 13-vuotias. En halua rakentaa kuitenkaan itsestäni sankaritarinaa, koska koen, että olen saanut elää hyvän elämän. Minua on kannustettu ja tuettu. 

Yläasteella olin aika klassinen kympin tyttö, mutta IB-lukiosta valmistuin aika keskinkertaisilla arvosanoilla. En ollut mikään superaktiivi, mutta suoriuduin kaikesta kohtuullisesti tai hyvin. Lukio-opintojen loppusuoralla asuin jo omillani ja tein viikonloppuisin töitä. Lukulomalla erosin pitkäaikaisesta nuoruuden poikaystävästäni, muutin ja menetin yhden läheisen ihmisen. Minulle se, että pystyin osallistumaan kokeisiin ja valmistumaan oli tietyltä osin saavutus. Opin IB:ltä hurjan paljon taitoja, joita hyödynnän edelleen tänä päivänä. Niitä eittämättä ovat kielitaito sekä argumentoinnin ja kriittisen ajattelun taidot.

After graduation, I got to study chemistry and I was excited about it. After all, I had studied chemistry at a higher level and done the Extended Essay on chemistry.

However, my studies at the university did not meet my expectations and I found that I had lost the joy of learning. It wasn’t the fault of the university nor the degree programme and it wasn’t my fault either. It was just that we weren’t a good match after all. After a few months of deep consideration, I made a difficult decision and registered to be absent from the university.

You gain skills and knowledge from different types of work and societies

I started to work in different restaurants when I was 18 years old. Since I quit my studies I also became a partner of our family business which offered catering, teaching and consulting services. 

Perheyritykseemme tein myös yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Ravintola-alalla vietettyjen vuosien aikana opin valtavasti asiakaspalvelusta, erilaisten ihmisten kohtaamisesta, paineen alla työskentelemisestä, markkinoinnista ja johtamisesta. Ja kyllähän se kasvattaa luonnetta kun imuroi vesi-imurilla kaatosateella sisään tulleita vesiä tai tekee töitä ruotsinlaivasimulaattoria muistuttavassa paikassa. 

Minulle ei ole olemassa paskaduuneja, koska kaikesta työstä, koulutuksesta ja järjestötoiminnasta olen kartuttanut valtavan paljon osaamista. Se osaaminen pitää vain oppia tunnistamaan ja sanoittamaan.

Perheyrityksessä työskennellessäni isosiskoni pyysi minua seikkailukasvatusseminaariin. Mietin aluksi, mitä minä siellä teen? Enhän minä ole kasvatustieteilijä, enhän minä tiedä pedagogiikasta yhtään mitään! Onneksi en antanut epäilyksen vallata mieltäni, vaan lähdin rohkeasti mukaan. Noiden päivien aikana tutustuin lukuisiin inspiroiviin asiantuntijoihin, jotka tarinani ja taustani kuultuaan rohkaisivat minua hakemaan kasvatustieteelliseen ja havittelemaan uraa kasvatusalan ammattilaisena. Myöhemmin opin, että saksalainen pedagogi Kurt Hahn on inspiroinut sekä seikkailukasvatusta että IB-toimintaa.

In 2011 I applied to study early childhood education and I got in. In the entrance exam I presented a fairy tale that I wrote and I performed it with a soft toy dog and natural music in the background.

Kun aloitin varhaiskasvatuksen opinnot, ajattelin että suoritan putkitutkinnon eli tuttavallisemmin putkinnon. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotena uusi opiskelukaverini houkutteli minut ainejärjestömme Lastareiden puurojuhla- ja biletoimikuntaan. Toimikunnasta avautui portti järjestön hallitukseen ja pian hallituksen puheenjohtajaksi. Sieltä päädyin edelleen Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton liittohallitukseen, ylioppilaskunnan edustajistoon, hallinnon opiskelijaedustajaksi ja lopulta ylioppilaskunnan kokopäiväiseksi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Välissä tein muutamia sijaisuuksia varhaiskasvatuksen opettajana.

Hyvin siis meni sekin suunnitelma. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi. 

Valmistuessani työskentelin jo projektikoordinaattorina kansallisessa oppimisanalytiikkaan liittyvässä hankkeessa ja autoin kasvatustieteellistä tiedekuntaa opetussuunnitelmauudistuksessa. Pian minut myös täsmärekrytoitiin nykyiseen työhöni. 

Väärien mielikuvien välttämiseksi haluan myös painottaa, että opiskeluaikani ei ollut pelkkää pänttäämistä ja loputonta määrää kokouksia. Se oli täynnä myös iloa: jalkojen tanssimista kipeäksi, kisailuja, aamunkoittoon kestäneitä juhlia, syvällisiä keskusteluja, naurua ja yhteisiä hetkiä, kuten Frontside Ollien laulamista yhdessä noin 50 opettajaopiskelijan kanssa Utajärven Sellin baarissa.

After or in spite of the student-active years, I graduated from the University of Oulu with honors in 2019.

I believe I am probably the only Master of Arts in Education, who has a major in early childhood education and minors in natural sciences and drama education, and who has done her Master Thesis in Higher Education policy. 

Surround yourself with people who believe in you and encourage you

Behind every person’s story are those who have believed in her, encouraged and supported her. So it is with me.

Mihinkään  tuskin olisin pyrkinyt ilman kannustavia ihmisiä. On tuntunut hurjan hyvältä, että minuun on uskottu ja ennen kaikkea minussa on nähty kykyä tarttua toimeen ja kehittyä siinä, mihin lähden. Kaikkea ei ole tarvinnut osata heti, vaan tärkeintä on ollut kyky oppia uutta.

Kiitä, kehu, kannusta. Tätä kulttuuria olen halunnut viedä eteenpäin työelämässä ja elämässä ylipäätään. Kiitos on sana, joka ei kulu, mutta se voi muuttaa jonkun päivän. Kehu saa ihmiset loistamaan. Kannustamisella voi olla järisyttävät vaikutukset koko ihmisen elämässä. 

Nykyään toimin itse mentorina ja on kunnia-asia toimia muun muassa kummivaltuutettuna meidän nuorisovaltuutetuille. 

Tavoitteena maailman muuttaminen

Olen aina ollut nollasta sataseen kiihtyvä sisupakkaus ja maailmanmuuttaja, joka on saanut kipinän kansalaisvaikuttamiseen varmaan jo äidinmaidossa. Politiikkaan mukaan lähteminen ei kuitenkaan ollut minulle itsestäänselvyys, vaan pitkän harkinnan tulos. Ensisijaisesti olen pitänyt itseäni enemmän asiantuntijana ja liian asiapenttinä politiikkaan.

Lähdin mukaan asioiden muuttamisen takia. Lähdin rakentamaan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa, jossa ymmärretään myös arjen haasteet. Tavoitteenani on myös muuttaa politiikan tapaa toimia ja viedä asioita keskustelevampaan, toisia kunnioittavampaan sekä tietopohjaisempaan suuntaan. 

Kantapään kautta olen oppinut myös sen, että yksi asia, josta en enää koskaan luovu on lepo ja itsestäni huolehtiminen. Maailmaa kun ei muuteta loppuun palaneena. 

I am often asked if I am a superhuman? I’m not. Actually I don’t believe in superhumans. I believe in doing things with all my heart, with passion and I find both, my work and positions of trust, meaningful. I believe that it is possible to make a difference. Sometimes you just have put yourself first on your to-do list.

In Conclusion 

It has been quite a learning journey, a bumpy road. It might have been easier and I could have made different choices. But this is my path and this is something that makes me, me. 

Without my experience in the restaurants and in the family business I wouldn’t have my skills in customer service, management and marketing. Without my strong background in different student associations I would not have such good skills in lobbying and making an impact. Without my experience in the student union and as a project coordinator in the national project I would not have extensive knowledge of our university and education systems in general. 

Without this curvy path I wouldn’t have created such an amazing network and met so many great people I can call my friends. Without all these skills, all the bumps, all what I’ve learned, I wouldn’t work in my dream job and be a politician. 

It all makes sense now.

Today, I am a proud IB alumni, with  two degrees and quite a diverse background. I cannot predict what the future will bring, but I hope that I will always keep my curiosity and enthusiasm in learning. Because that is what life is all about: exploring and continuous learning. 

Like Leonardo da Vinci said: “Learning is the only thing the mind never exhausts, never fears, and never regrets.” 

I sincerely encourage you to search for your passion in life. Dare to dream and do not fear to make mistakes. 

But this is my bumpy road, my curvy path, my learning journey. Now is your turn to make your own. 

Thank you for listening and warm congratulations again!